Hääpukeutuminen tropiikissa - morsian

Minulla oli hieno visio pukeutua rentoon, mutta juhlavaan valkoiseen kesämekkoon vihkimiseemme Mauritiuksella. Mutta ette kyllä usko miten vaikeaa on löytää pitkiä kesämekkoja, jotka on valkoisia tai juhlavia. Selasin nettikauppoja tuntitolkulla, kiersin liikkeitä ja kyselin vinkkejä. Höllensin kriteerejäni, mutta en löytänyt yhtään valkoista kesämekkoa. En siis yhden yhtä. Sen verran perinteinen kuitenkin olen, että valkoisen mekon haluan, joten muut mekot eivät tulleet kysymykseenkään.

Kuten olette jo lukeneet, päädyin lopulta hyvinkin perinteiseen hääpukuun. Ihka aidosta hääpukuliikkeestä ostettuun. Ensimmäinen sovitus on jo ollut ja toinen on tulossa ylihuomenna. Jo ostovaiheessa päätin, että minulle ei tule alushametta ja tylliä poistetaan puvusta, jotta siitä tulee mahdollisimman kevyt ja vähäkankainen. Less fabrik, less heat oli ajatusmallini ja tällä mennään edelleen. Myös sukkahousut on nono, joten paljain jaloin tai korkeintaan hoikentavien housujen kera mennään (you know, ettei reidet hankaan toisiaan helteessä). 

Päätin myös ostaa alusvaatteet jo hyvissä ajoin kesällä, koska arvelin olkaimettomien rintaliivien valikoiman syksyaikaan olevan olematon ja povekkaana tiesin jo muutenkin haasteita olevan tulossa. Oikeassa olin. Myös kesäaikaan oli vaikeaa löytää kauniita, olkaimettomia ja minun povelleni sopivia rintaliivejä. Kokeilin kymmeniä malleja ja jopa tilasimme valmistajalta minulle liivejä sovitukseen. Viimein eräs malli istui ja täytti kauneuskriteerini. Pystyin huokaisemaan helpotuksesta! 

Myös hääkenkien etsinnän aloitin myös hyvissä ajoin jo kesällä. Mutta kuinkas pirulaisen vaikeaa on löytää vaaleat ja mielellään korottomat kengät, jos satut omistamaan rintavan jalan. Voi etsimisen tuskaa. Puvun ensimmäinen sovituspäivä painoi takaraivossa ja vimmatusti etsin kenkiä. Selasin jopa nettikauppoja, jotka ovat meikäläisen kirous, koska no rintava jalka. Harvat kengät ovat tarpeeksi leveitä lestiltään. Onneksi löysin kahdet, siis kahdet, eri kengät, joiden väliltä pystyin valitsemaan. Toiset hieman juhlavammat lakerinahkaa ja toiset vähemmän juhlavat tavallista nahkaa olevat. Päädyin vähemmän juhlaviin, koska edelleen on vaihtoehtona mennä naimisiin paljasjaloin. Tähän tarkoitukseen olen kuitenkin tilannut eBaysta bare foot sandals:it (paljasjalkasandaalit?). Ne ovat tuohon jalkapöydän päälle tulevat koristeet. Kiva pieni piriste. Muutaman erheostoksen (hups, tilasin vain yhden "sandaalin", koska eBay ja huono sisäänlukutaito) kotiin tupsahti kauniit yksilöt, jotka ovat vaihtoehto kenkille. Ajattelin mennä fiiliksen mukaan. Kumpi tuntuu sinä päivänä paremmalta. 

Korujen suhteen menen hyvin minimalistisella. Sormukset puhukoot puolestaan. Korvakorut kuitenkin halusin ja ne ostin eilen. Kalevalakorun Eirat. Ah. Rakkautta. 

Kuva lainattu Keskisen kellon sivulta. 

Helsingin hääpukuliikkeissä osa 2

Toukokuisen pukumetsästyksen jälkeen selasin viikkojen ajan käytettyjä hääpukuja. Käytettyjen pukujen markkinat tuntuvat olevan valtavat, mutta hakemaani en löytänyt. Joko puku oli liian kermakakku, väärän kokoinen tai liian lyhyt. Päätin siis kartoittaa hieman lisää hääpukuliikkeiden valikoimaa.  

Hääpukuliike Vieno (Museokatu 44 B40/41, 00100 Helsinki)

Laitoin liikkeeseen etukäteen sähköpostia ja kysyin sovituspukujen kokoja. Heillä oli vain yksi puku isommissa koissa, joten jätin liikkeen kokonaan väliin.

Hääpukuliike Fleur d´Orange (Runeberginkatu 31, 00100 Helsinki)

Laitoin tähänkin liikkeeseen sähköpostia kysyen sovituspukujen kokoja. Liikkeestä vastattiin, että heillä on sovituspukuja myös isommissa koissa, joten varasin ajan sähköpostin välityksellä. Liike itsessään oli pettymys valikoimassaan ja asiakaspalvelussaan. Myyjä oli innoton ja ei osannut ehdottaa yhtään pukua, joka olisi täsmännyt toiveitani edes jollain tavalla. En sovittanut yhtään pukua.

+ Ajanvaraus onnistui sähköpostitse myös juhannuksena.

- Valikoima pettymys.

- Asiakaspalvelu pettymys.

- Sovituspuvut pientä kokoa. En sovittanut yhtäkään pukua.

- Budjettia ei kysytty.

Vip-Juhlapuvut (Arkadiankatu 21, 00100 Helsinki)

Tähän liikkeeseen päädyin sattumalta. Näin liikkeen ratikasta matkalla Fleur d´Orangeen ja ko. liikkeen pettymyksen jälkeen ajattelin kokeilla onneani Vip-Juhlapuvuissa. Minulla oli onnea, sillä ajanvarannut asiakas oli myöhässä ja myyjä suostui palvelmaan minua ennen asiakkaan saapumista. Laukut piti jättää tiskin taakse, jotta emme sotkisi niillä pukuja. Kerroin mitä haen ja ensimmäiseksi sain kuulla kuinka aikatauluni on kovin tiukka ja aikatauluni rajaa toisen juhlapukumerkin kokonaan poissa toimitusaikojen vuoksi. Myös toisen merkin toimitusajat kuulostivat mielestäni pitkiltä iltapuvuille (4-5kk), mutta aikaa oli mahdollista hieman lyhentää pikatoimituksella (hinta muutamia kymppejä). Myyjä myös totesi melko kärkkäästi, että minun ei tule luottaa muiden liikkeiden lupaamiin toimitusaikoihin. Heille tulee kuulemma usein asiakkaita jopa kuukauden varoitusajalla, kun alkuperäinen liike ei pystykään toimittamaan pukua sovitussa aikataulussa. Vip-juhlapuvuissa puvun toimitusaikaan vaikutti puvun tilauspäivä. Tehtaat käsittelevät tilaukset kuun lopussa, joten kuun alussa tehdyt tilaukset käsitellään vasta viikkojen päästä, mikä voi helposti tuoda useita viikkoja turhaa odotusaikaa. Sovitin kolmea pukua, joista yksikään ei ollut sitä mitä etsin. Myyjä ehdotti kuitenkin pukuihin erilaisia muokkauksia, mikä oli mukavaa. Ennen sovitusta kainalot piti pyyhkiä kosteuspyyhkeillä. Sovitushuoneessa oli myös deodorantteja tarjolla, mutta en päätynyt niitä käyttämään.

+ Sain palvelua myös ilman ajanvarausta vain kävelemällä liikkeeseen

-/+ "Läksytystä" lyhyestä aikataulusta.

- Budjettia ei kysytty.

- Tilausajat pitkät, vaikka kyseessä "vain" iltapuku valkoisena.

Kaunis Morsian (Kalevankatu 11, 00100 Helsinki)

Tähänkin liikkeeseen menin ilman ajanvarausta. Paikalla oli yksi myyjä ja olin ainoa asiakas, joten sain palvelua heti. Ensitunnelmani liikkeestä ei pettänyt. Kyseessä on mielestäni "aikuisen morsiamen" liike. Liikkeen sisustus, valikoima ja asiakaspalvelu olivat kaikki turhan keski-ikäisiä minulle. Sovitin 3-4 pukua, joista yksikään ei ollut etsimäni. En osannut sanoa mikä puvuissa oli "vikana", mikä turhautti myyjää. Pukujen sovituksessa käytettiin sovitushuppua ja sovituskopissa oli lappu toiveesta saapua suihkun raikkaana sovituksiin. 

+ Palvelua ilman ajanvarausta. 

+ Budjetti kysyttiin ja siinä pitäydyttiin, vaikkakin se aiheutti huokailuja.

- Valikoiman budjetissani ok, mutta ei minun tyyliseni.

Seremonia muotitalo

Tähänkin liikkeeseen suuntasin ilman ajanvarausta. Liikkeessä oli paikalla kaksi myyjää, joista toinen oli myös liikkeen ompelija. Sain palvelua heti ja myyjä kuunteli tarkoin mitä haen. Myyjä ehdotti rohkeasti erilaisia pukuja ja pyysi myös minua selaamaan pukuja. Olin jo tottunut siihen, että sopivia sovituskokoja ei ole, mutta Seremonia yllätti valikoimallaan. Liki kaikista puvuista, joista olin kiinnostunut, löytyi sopiva sovituspuku! Kokeilin 3-4 pukua, joista kaksi pääsi loppusuoralle. Varasin toisen puvuista ja tulin vielä seuraavana päivänä yhdessä ystävättäreni kanssa sovittamaan pukua uudelleen. Molemmilla kerroilla sekä myyjä että ompelija olivat paikalla, mikä oli todella mukavaa. Ompejelija osasi heti ehdottaa muokkauksia ja muokkasi pukuja heti neuloilla lopputuloksen näkemiseksi. Sovittaessa käytettiin sovitushuppuja suojaamaan pukuja meikkitahroilta. 

+ Unelmien hääpuku löytyi täältä!

+ Asiakaspalvelua ilman ajanvarausta ja odottamista. 

++ Paikalla sekä myyjä että ompelija, joka pystyi heti ehdottamaan ja näyttämään muokkausehdotuksia. Tästä hyvästä tuplaplussa!

+ Asiakaspalvelu oli todella mukavaa ja minulle tuli olo, että minua oikeasti halutaan palvella parhaalla mahdollisella tavalla.

- Budjettia ei kysytty eikä hinnoista puhuttu ennen kuin itse kysyin asiaa. 

Täydellinen puku löytyi ja roikkuu nyt kaapissani! Budjetti paukkui, mutta koska tunsin itseni kauniiksi puvussa tiesin, että tässä se on: minun täydellinen pukuni. 

Helsingin hääpukuliikkeissä osa 1

Kävin toukokuun lopussa kolmessa eri hääpukuliikkeessä saman viikon aikana. Luin paljon eri hääpukuliikkeistä netistä etukäteen ja tein sen perusteella päätöksen missä liikkeissä vierailisin itse. Koin muiden morsianten kokemukset hyviksi lähtökohdiksi omalle pukumetsästykselleni, joten päätin itsekin kertoa omista kokemuksistani. Valintaa en vielä tällä kertaa tehnyt, mutta kaksi potentiaalista pukua löytyi.

Zazabella Helsinki (Mannerheimintie 40, 00100 Helsinki)

Varasin ajan netistä etukäteen, mikä oli ihanan kätevää. Liikkeeseen voi mennä myös ilman ajanvarausta, mutta koin itse hyväksi sen, että ajanvarauksella pystyin varmistumaan siitä, että saan palvelua ja minulle on varattuna sovituskoppi. Paikalla oli kaksi myyjää. Minun myyjäni oli nuori ja mukava. Hän kuunteli tarkkaan toiveita ja kysyi budjettini. Hän esitteli minulle ensin joitain pukuja, jonka jälkeen selasimme yhdessä rekkejä ja valitsimme sovitukseen pukuja. Sovitin kolmea pukua, joista yksi oli potentiaalinen. Keskustelimme pitkään myös pukujen muokkaamisesta, sillä myös tuota potentiaalista pukua olisi pitänyt muokata. Valikoima oli mielestäni hyvä myös isoimmissa koissa. Sovituspukuja löytyi sekä hääpuvuista että iltapuvuista. Sovittaessa ei käytetty sovitushuppua eikä pukuja kehotettu erityisesti varomaankaan.

+ Nettiajanvaraus.

+ Mukava asiakaspalvelu.

+ Ihan hyvä valikoima myös isoimmissa koissa.

+ Budjetti kysyttiin ja sen ylittäviä pukuja ei esitelty.

+ Kuvia sai ottaa, vaikka seinillä oli kieltomerkit. Myyjä otti lisäkuvia.

- Muokkaukset mielestäni hintavia.

Niinatar (Runeberginkatu 40, 00260 Helsinki)

Varasin ajan etukäteen puhelimitse ja ilman ajanvarausta ei liikkeeseen olisi ilmeisesti voinut mennä. Soitin liikkeeseen 5-10 kertaa ennen kuin puhelimeen vastattiin. Odotukseni olivat suuret, koska liikettä oli kehuttu paljon ja liike itse kehui omaa valikoimaansa. Liikkeessä oli paikalla kaksi myyjää, joista toinen oli ilmeisesti harjoittelija (?) ja toinen "oikea" myyjä. Minulle varattu myyjä oli myöhässä, joten aloitin harjoittelijan kanssa. Täytin aluksi esitietolomakkeen, jossa kysyttiin yhteystiedot, vaatekoko, budjetti (maksimi, jonka yli meneviä pukuja ei esitellä), toivomaani tyyliä tai yksittäisiä ominaisuuksia. Harjoittelija antoi minulle valkoiset puuvillahanskat ja muovisia rinkuloita. Hölmistyneenä kysyin mitä teen rinkuloilla ja harjoittelija kertoi, että merkitsen ne puvut, joita haluan kokeilla. Minut ohjattiin "isompien" tyttöjen rekeille. Selasin pukuja, jotka kaikki olivat kermakakkuja ja eivät siis lainkaan sitä mitä hain. Harjoittelija ei oikein osannut sanoa puvuista mitään eikä esittää omia ehdotuksia. Tässä vaiheessa minulle varattu myyjä saapui, pahoitteli ja kertoi ratikoiden olleen myöhässä. Myyjä kysyi millaista pukua etsin ja kertoi heti, että heillä ei juurikaan ole kevyitä hääpukuja isoimmissa koissa (sovituspuvut ovat kokoa 36 ja 40). Tässä vaiheessa lopetin omatoimisen rekkien selaamisen ja annoin myyjien esitellä edes lähellä oikeaa kokoa olevia pukuja. Sovitin kolmea pukua: yksi ihan ok, yksi potentiaalinen ja yksi liian kermakakku upealla selällä. Sovitushuppua ei käytetty ja pukuja ei kehotettu erityisesti varomaan.

+ Kuvia sai ottaa suosikeista, vaikka jälleen oli kuvauskieltokyltit. Myyjä otti kuvat ja ehdotti videon ottamista.

+ Budjetti kysyttiin ja siinä pitäydyttiin.

- Petyin pukuvalikoimaan (liian kermakakkuja).

- Vain harvat sovituspuvut oli sopivan kokoisia.

- Myyjä oli myöhässä.

- Ajanvaraaminen hankalaa puhelimitse.

- Puvut olivat todella tiiviisti ja jopa myyjillä oli hankaluuksia selata niitä.

? Muokkausten hinnat jäivät epäselviksi

Zazabella Outlet Espoo (Asemakuja 3, 02770 Espoo)

Ajan varaaminen netistä onnistui myös tänne liikkeeseen. Liike sijaitsee hieman "oudossa" paikassa aseman kupeessa, mutta menin rohkeasti sisään. Paikalla oli kaksi myyjää, joista toinen kuin ohimennen palveli minua. Kerroin mitä haen ja hän ohjaisi minut rekille, jossa oli kevyitä hääpukuja. Myyjä ei itse tullut selaamaan pukuja kanssani, vaan mieluummin järjesteli tavaroita tiskillä. Selasin rekin läpi ja totesin kaikkien pukujen olevan aivan liian pieniä, lähinnä kokoa 36-40. Tässä vaiheessa myyjä totesi, että itse asiassa täällä on tämä isompien pukujen rekki, että katso se läpi. Ammattitaitoisen myyjän tulisi mielestäni osata arvioida koko edes sinne päin, joten aivan liian pienien pukujen selaaminen tuntui ajanhukalta. Kävin toisen rekin läpi ja otin kaksi pukua sovitukseen. Toinen oli ehdoton ei ja toinen ihan kiva. Ihan kiva -puvun pitsi oli kuitenkin nuhjaantunut, joten jätin puvun liikkeeseen. Sovitushuppuja ei käytetty eikä pukuja kehotettu erityisesti varomaan.

+ Nettiajanvaraus

- Budjettia ei kysytty

- Asiakaspalvelu heikkoa. Myyjät parveilivat tiskin takana keskenään. Myyjä auttoi puvut päälle, mutta oli kovin kiireinen ja itsellekin tuli kovin hätäinen olo

- Kuvia ei saanut ottaa ja liikkeessä oli kyltit asiasta

- Valikoima heikko, mutta ymmärrän tämän, kun kyseessä on outlet-myymälä, jossa valikoima vaihtuu jatkuvasti.

? Muokkausten hinnoista ei puhuttu.

Seuraavassa postauksessa kerron vielä kokemuksiani neljästä muusta hääpukuliikkeestä.

Mihin hyvä asiakaspalvelu on kadonnut - sormusostoksilla

Tässäpä asia, joka nousi tänä keväänä isosti tapetille. Mihin hyvä asiakaspalvelu on kadonnut? Olen miettinyt tätä asiaa jo useamman vuoden ajan aina, kun olemme tehneet isoja ostoksia (sohva, ruokapöytä tms.). Sormusostoksilla asia nousi jälleen kerran esiin. Sormusten oston pitäisi olla ihana ja romanttinen asia juuri kihlautuneille, mutta useammassakin liikkeessä jouduimme pettymään palveluun tai erityisemmin sen puutteeseen.

Suurimmassa osassa liikkeistä kysyttiin minkälaista sormusta etsimme ja speksit kerrottuamme sormuslevy tai -levyt asetettiin pöydälle ja vaivuttiin hiljaisuuteen. Eri malleista ja materiaaleista ei kerrottu mitään minun veikkaukseni mukaan tietämättömyyttä tai myyntitaidon puutteesta johtuen. Liki kaikissa liikkeissä meille tuli tunne, että me asiakkaina tiedämme tuotteista enemmän kuin myyjä. Eräässä liikkeessä jopa kysyin myyjältä mikä hionta tässä timantissa on, varsin hyvin tietäen kyseessä olevan briljanttihionta. Myyjä ei osannut vastata, vaikka briljantti on varmastikin yleisin hionta timantissa. Koruliikkeen myyjä ei siis tiennyt miltä näyttää briljanttihionta. Olen vieläkin hyvin hämmentynyt asiasta.

Itse haluan palvelua ja vieläpä hyvää palvelua tehdessäni kalliita ostoksia. Haluan olla varma, että juuri kyseinen tuote sopii minulle, minun tarpeisiin ja vastaa minun toiveita. En halua tehdä päätöksiä tärkeistä ja kalliista asioista tietämättä faktoja. Myyjän tulee siis oikeasti myydä tuote minulle. Mielestäni myyjän pitää olla myymänsä tuotteen erityisasiantuntija ja hänen pitäisi osata kertoa tuotteesta ja sen ominaisuuksista. Ensimmäinen myyjä, joka osasi myydä sormukset meille, oli sormusvalmistajan esittelijä. Hän todella tunsi myymänsä tuotteet ja huomasi muutaman minuutin juttelun jälkeen, että niin muuten tunnemme mekin. Olemme lukeneet tunteja ja taas tunteja sormuksista, timanteista ja eri jalometalleista.

Olen myös sitä asiakastyyppiä, joka äänestää hyvin herkästi jaloillaan. Kihlasormusten oston jälkeen yksi ketju on sellainen, että siellä en enää asioi (briljanttihionta, mikä se on?), muutama liike sellaisia, että siellä voin vielä joskus asioida, yksi liike sellainen, että ehdottomasti asioin varmasti siellä myös tulevaisuudessa ja yksi sellainen, että sinne en enää rahojani kanna. Valitettavasti tämä viimeinen liike on se liike, josta ostimme kihlasormuksemme.

Puolen vuoden lähtölaskenta alkaa...

... N-Y-T-NYT! Tänään on tasan kuusi kuukautta meidän vihkimiseen ja aika tuntuu todella pitkältä! Miten ihmeessä olin alunperin ajatellut, että jaksaisin odottaa kevääseen 2019, kun nyt en jaksaisi odottaa kuutta kuukautta? Myönnän, että saatan olla hieman kärsimätön luonteeltani, mutta eikös jokainen morsian odota omaa hääpäiväänsä kuin kuuta nousevaa? Toki taustalla on myös odotus upeasta häämatkasta vai sittenkin vihkimatkasta (?), lämmöstä, hiekkarannoista ja romantiikasta paratiisisaarella.

En voi olla ainoa, joka tahtoisi hääpäivänsä olevan jo huomenna. Tai no ei ehkä huomenna, mutta vaikka ensi viikolla. Aikaisemmin minulla oli pelkona ajan tekemät tepposet. Kuinka monta kertaa ehtisinkään muuttamaan mieleni puvusta, koristeista tai vaikkapa juhlapaikasta alkuperäisen kahden vuoden aikana? Nyt kun vihkimiseen on kuusi kuukautta, on päätöksiä pakko tehdä melko nopealla aikataululla. Itseensä on vain luotettava ja tehtyjen päätösten kanssa on elettävä. Eihän tässä muutakaan voi. Joten ei muuta kuin jäitä hattuun ja malttia mieleen. Kyllä se puoli vuotta nopeasti kuluu tai niin ne ainakin väittävät.